Mindstone Oy | Ikäihmisten kanssa virtuaalikävelyllä
18365
post-template-default,single,single-post,postid-18365,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-10.0,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Ikäihmisten kanssa virtuaalikävelyllä

Ikäihmisten kanssa virtuaalikävelyllä

Olen ollut työni kautta paljon tekemisissä kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Ihan valtavasti olen nauttinut ikäihmisten seurasta.
Nyt kun olen työni kautta uudistanut “työkalupakkia”, joudun välillä pohtimaan että mitenkä tämä sopii erilaisille ikäryhmille.

Olen jo vuosia metsäyttänyt ihmisiä ja yrityksiä. Olemme menneet metsään ja aistineet sen välittömät hyödyt nopeasti.
Yhden kännykkäräplääjän muistan eräältä yrityksen metsäytyskeikalta ja yhden silmien pyörittelijän.
Kaikki muut ovat kokeneet luonnon ja metsän yllättävän tehokkaana rentoutumisen lähteenä, asettautuneet sinne mutkatta.

Suomalaisten metsäsuhde on aina ollut syvä ja hyvä. Kauan sitten elimme hyvin tiiviissä suhteessa luontoon.
Välillä tämä suhde on ollut vaarassa katketa. Viime aikoina vihreää kultaamme on taas ymmärretty arvostaa enemmän.

 

Mikä on WalkIn Finland-app?

Kehitimme Ohto Rainion kanssa virtuaalisen metsäkävelyn. Sitä käytetään jo useassa eri maassa. Sen ovat löytäneet
kiireiset työläiset, jotka haluavat tyynnyttävän tauon,
lapset, jotka tylsistyvät automatkoilla,
Suomi- ikävää potevat ulkosuomalaiset,
Suomesta kiinnostuneet ulkomaalaiset,
liikuntaesteiset, joiden on hankala päästä fyysisesti metsään,
kesäisiä tunnelmia ja valoa kaipaavat sohvaperunat….

 

Virtuaalinen metsäkävely Foibessa

Olen kiertänyt esittelemässä virtuaalista metsäkävelyä. Viimeisin oli iltapäivähetki Palvelukeskus Foibessa.
Se todellakin on Hyvän Elämän Kartano. Niin paljon elämää ja iloa. Kun astuin sisään, kohtasin heti iäkkään herran ystävällisen katseen ja hymyn. Hän heilautti iloisesti kättään tervehdykseksi.

Astuin peremmälle, esittäydyin ja valmistelimme välineet.

Joukko ikäihmisiä kokoontui ilmavaan aulaan ja projektipäällikkö Tuovi Hippeläinen tuli mukaan viettämään metsähetkeä. Hän oli viestinyt tästä tuokiosta asukkaille ja huolehtinut monesta käytännön jutusta. Hienosti hän myös tallensi hetkeä kirjaamalla muistoja ja ottamalla kuvia (kaikki kuvat tässä blogikirjoituksessa).

Juttelimme metsästä ja sen merkityksestä.
Toisille se on ollut työ, toisille suunnistusmaasto ja aika monille se on ollut rauhoittumisen, hiljaisuuden paikka. Joillekkin metsä on merkinnyt ansioita. On myyty marjoja ja sieniä.
Koulumatkat kuljettiin metsien läpi. Paimennettiin lehmiä. Sinne on voinut turvallisesti mennä itkemään suruja tai vaan selventämään ajatuksia.
Foiben väki vahvisti sen, mitä olen kuullut monesti:

Metsä koetaan turvallisena ja siellä ihminen voi olla ihan oma itsensä.
Metsään voi mennä kaikkien tunteiden kanssa
.

Kaikista tarinoista ja muistoista kuului lämpö. Lämmin suhde metsään ei ole kadonnut, vaikka sinne ei olisi vuosiin päässyt. Nyt heräsi metsä- kaipuu. Ehkä tapaamme tällä porukalla joskus ihan oikeassa metsässä…..

Nyt kävelimme metsään virtuaalisti. Katsoimme hiljalleen vaihtuvia kuvia ja kuuntelimme luonnon ääniä. Hyvin tottuneen oloisesti sormet hipaisivat näyttöä matkan edistämiseksi. Kävimme Suorsan seudulla ja Nuuksiossa ja Porkkalassa. Erityisesti lintujen äänet ihastuttivat.

Mieleen jäi monta katsetta, hymyä, muistoa ja lämpöä tästä yhteisestä metsähetkestä. Jaoimme kauniita muistoja.

” Lapsuus oli kuin helmi keskellä metsää”
-Miriam Alin-

 

Kiitos Foiben väki. Tapaamisiin!

 

Jonna
jonna@mindstone.fi
No Comments

Post A Comment